Polkujen rakentaminen on hauskaa, aktiivista ja palkitsevaa toimintaa, joka kokoaa samanhenkisiä pyöräilijöitä yhteisen vision ympärille ja tuottaa pitkäkestoisia myönteisiä vaikutuksia paikalliselle pyöräilijäyhteisölle.

Niille, jotka nauttivat alamäkiajosta ja vuoristopolkujen valloittamisesta; XC-ratojen ja pumptrack-polkujen rakentaminen ja ylläpitäminen on oleellinen osa maastopyöräilyn tuottamaa kokonaisnautintoa. Vaikka juurien ja kivien fyysinen ylöskaivaminen ja maa-aineksen levittäminen vaatii paljon työtä ja vaivaa, polkujen rakentamiseen liittyy myös paljon näkymätöntä työtä ja suunnittelua. Pyysimme Mary Wragg-Moncorgea ja Matt Wraggia kertomaan meille toiminnastaan ja kokemuksistaan, ja siitä, kuinka he saavat ihmiset lähemmäs luontoa (tätä teemaa tulemme käsittelemään myös jatkossa) rakentamalla ja ylläpitämällä pyöräilypolkuja kotikonnuillaan Etelä-Ranskassa. 

Jokapäiväisten ajelujen ja Mattin pyöräilyvalokuvaajan ja kirjailijantyön ohessa aktiivinen pyöräilijäpariskunta valmistautuu myös esikoisensa syntymään. Lue heistä lisää alla.

Polkuja rakentamassa Mattin ja Maryn kanssa

Tiedän tarkalleen, mitä tässä on tehtävä. Siirrä painoa hieman taaksepäin, aseta pyörä linjaan ja anna sen sitten tulla alas pintaa pitkin. Se on vain pieni kivikkoinen kouru, mutta en pysty ajamaan sillä nyt. 

Kuudennesta raskauskuukaudesta alkaen kehoni painonjakauma on ollut ihan vinksin vonksin. Se, mitä kannattaa yrittää raskaana ollessaan, on punnittava huolellisesti. Vaikka kenties pystyisinkin vetämään tämän osuuden, hinta mahdollisesta epäonnistumisesta voi olla katastrofaalinen. Niinpä kävelen.

Polkujen rakentaminen on toiminut viime aikoina lohtuaktiviteettinani: se on erilainen tapa olla yhteydessä luontoon, jota rakastan tosi paljon. Pyöräily – ja urheilu yleensä – on aina ollut tapani olla yhteydessä luontoon ja päästää paineita, kun olen järkyttynyt, vihainen tai leipiintynyt maailmaan. Olen vain ottanut pyöräni alle, lähtenyt ulos ja ajellut, kunnes olo on rauhoittunut. Helppoa.

Mutta kuinka selviytyä kaikesta, kun olet menettämässä yhden ilon lähteistäsi?

Totta puhuen, tuleviin äiteihin kohdistuu suuria paineita: sinun näytettävä iloiselta, mutta rehellisesti sanottuna minusta ei ole läheskään aina tuntunut siltä. Väsymys ja pahoinvointi koko kolmen ensimmäisen raskauskuukauden ajan oli miltei sietämätöntä. Olen huolissani siitä, mitä elämässä on edessä, ja pahinta kaikesta? En voi enää lähteä maastopyörälläni tyhjentämään päätäni.

No, ei se nyt aivan niin ole, että en voi enää ollenkaan ajaa: pystyn ylläpitämään puolentoista-kahden tunnin ajan kohtuullista vauhtia, mutta sen jälkeen energiatasot ovat tosi alhaalla. Kovaa.

Polkuja rakentamassa Mattin ja Maryn kanssa
Polkuja rakentamassa Mattin ja Maryn kanssa

Minulla ei nyt kerta kaikkiaan ole voimia tehdä pitkiä matkoja, joita rakastan niin paljon. En pysty tekemään intervalleja ja mäkitoistoja. Myöskään rakastamieni jyrkkien, teknisten polkujen valloittaminen ei enää tule kyseeseen.

Tämän vuoksi olen siirtynyt polkujen rakentamiseen. Kun ihmiset ajattelevat polkujen rakentamista, ensimmäisenä mieleen tulevat todennäköisesti kuvat metsään menossa olevista vanhoista miehistä raskaiden työkalujen kanssa. Kirjoituspöydän ääressä istuessa ajatus kokopäiväisenä metsurina toimimisesta voi tuntua viehättävältä, mutta fakta on se, että täällä Etelä-Ranskassa asia harvoin onnistuu noin vain.

Idea uuden luomisesta on houkutteleva, mutta yksi ensimmäisistä opetuksista, jonka useimmat aloittelevat polunrakentajat saavat, on se, että ellet itse omista kyseistä maata, tarvitset maanomistajalta luvan uuden, laillisen polun rakentamiseksi. Todennäköisesti tarvitset hyväksynnän myös paikallisviranomaisilta. Tämän lisäksi asiaan liittyy useita moniulotteisia luonnonsuojeluun, arkeologiaan, maa- ja metsätalouteen sekä paikallisten villieläinten elinympäristöihin liittyviä näkökohtia.

Keskustellessani kokopäiväisen polunrakennusryhmän kanssa Varsin vuoristokohteessa sain tietää, että he yrittävät saada aikaan edes yhden uuden reitin muutaman vuoden välein, koska toimintaan liittyy suuria hallinnollisia haasteita.

Täällä Ranskassa polkuoikeudet ovat peräisin ajalta ennen modernia sivilisaatiota. Ihmiset ovat asuneet näissä laaksoissa ainakin 5000 vuotta ja alkuperäisten, ensimmäisten polkujen rakentajina toimivat sotilaat, metsästäjät, kauppiaat, maanviljelijät (ja jopa rosvot!). Ajan mittaan poluista tuli laillisia kulkuväyliä. Ei ole liioittelua sanoa, että jokaisella vuorella ja solalla on oma polkunsa. Kun laillisia polkuja on runsaasti eikä alueellamme ole järjestäytynyttä polunrakentajaryhmää, polkujen huoltoon ja puhdistukseen liittyvää työtä olisi tarjolla niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä!

Polkuja rakentamassa Mattin ja Maryn kanssa

Juuri nyt, kun en pysty ajamaan kivipolkuosuuksia, hyödyllisin asia, jonka voin tehdä asuinpaikkamme polkujen hyväksi, on ylläpitää niitä ja säilyttää niiden linjaukset, jotta ne eivät kasvaisi umpeen tai ajokelvottomiksi.

Kun maaperä on kovapohjainen ja kivinen, polun profiilia ei pahemmin tarvitse muokata, siltä on vain raivattava risukot ja poistettavat roskat. Järeiden maanmuokkaustyökalujen ja painavien leikkuulaitteiden sijaan käytämme työkaluina pensas- ja oksaleikkureita ja haravoita.

Se on kovaa työtä, mutta teen sitä mielelläni, koska itsekseni vuorimaisemissa ja poluilla liikkuminen on juuri sitä, mitä tarvitsen.

Inspiroivatko sinua Mary & Mattin ponnistelut polkurakentamisen parissa? Katso siinä tapauksessa uusimmat videomme ja tarinamme verkossa ja näe, kuinka muut jättävät jälkensä (sekä polulla että sen ulkopuolella): https://mtb.shimano.com/fi/stories/.

Bios:

Matt Wragg on freelance-valokuvaaja, kirjailija ja intohimoinen pyöräilijä, joka asuu Ranskassa Nizzan lähellä. Matt on ollut näkyvä hahmo maastopyöräilymedian ja valokuvauksen alalla yli vuosikymmenen ajan ja hänen intohimonaan on kertoa tarinoita polkupyöristä ja niillä ajavista ihmisistä.

Mary Wragg-Moncorge voitti kaikkien aikojen ensimmäisen Pohjois-Amerikan Enduro Tour -mestaruuden, sijoittui enduron maailmancupissa sijalle 15 ja oli kahdesti toinen Italian e-Enduro-sarjassa. Nykyään hän ei enää juurikaan kilpaile vaan ajelee mieluummin omaan tahtiinsa kotiseutunsa vuorilla ja laaksoissa Etelä-Ranskassa.

Jaa tämä artikkeli

Aiheeseen liittyviä juttuja