Brittiläinen valokuvaaja Dan Milner on jo yli kolmen vuosikymmenen ajan hakeutunut maastopyörällään syrjäisiin maailmankolkkiin etsiäkseen yksittäisiä polkuaarteita ja valokuvatarinoita jaettaviksi. Dan suosii hotellihuoneen sijaan aina mieluummin telttamajoitusta ja sanoo, että sellaisissa seikkailuissa on kyse uuden kohteen, kulttuurin ja sen ihmisten kokemisen lisäksi myös itsensä ja omien rajojen etsimisestä.
”Menemmekö eteenpäin kuin sivistyneet olennot vai käännymmekö takaisin kuin pelkurit?", kysyy professori Lidenbrock vahvalla englantilaisella korostuksella. Mietin tätä mielessäni katsellessani lähestyvää myrskyä, joka kerää voimia edessämme kohoavien vuorenhuippujen ympärillä. Saamme maistiaisia Islannin pahamaineisesta säästä, joten Lidenbrockin tavoin meidän on tehtävä päätös.
Ehkäpä vanhan elokuvarepliikin muistelu ei ole paras tapa tehdä päätöksiä, jotka voivat määrittää sen, pääsemmekö ajoissa takaisin ajonjälkeisille oluille, mutta aivan kuten Lidenbrock Jules Vernen klassikkoromaanista tehdyssä elokuvassa vuodelta 1977, kohtaamme Islannille tyypillisiä haasteita. Sen sijaan, että raahautuisimme haitallisten kaasujen ja nälkäisten dinosauruksien ympäröimän maanalaisen käytävän läpi, pyöräilemme karussa vulkaanisessa maisemassa. Yksi vilkaisu ympärillämme olevaan alkukantaiseen maastoon antaa minulle kuitenkin aiheen epäillä, että esihistorialliset pedot voivat hetkenä minä tahansa ryömiä esille kiven takaa. Islannilla voi olla tällainen vaikutus mielikuvitukseen. Tämä on luultavasti syy siihen, miksi Vernen kirja, joka on täynnä kauan kadoksissa olevia hirviöitä ja jättiläissieniä, on niin upea.
Painamme eteenpäin, enemmän halusta ajaa kahdentoista kilometrin polkulenkkimme, kuin mistään ovelan käsikirjoituksen sisältämien käsitteiden ”sivistys” tai ”pelkuruus” kieltämisestä. Loppujen lopuksi, jos vanhaa viisautta on uskominen, ei ole olemassa huonoa säätä, on vain vääränlaista pukeutumista. Hashtag: Pistä takki päälle ja aja eteenpäin. Lähestyvä myrsky ei tule täysin yllätyksenä. Kun huomioidaan Islannin sijainti kahden myrskyisän meren välissä tiesimme, että täällä ajamiseen liittyisi mielenkiintoisia säähaasteita – jopa kesäkuussa. Mutta sekä minä että Shimano-suurlähettiläskollegani Andrew Neethling tiesimme myös, että tämä karu, värikäs ja koskematon maisema voi myös olla palkitseva, jos olemme valmiita, professori Lidenbrockin sanoin, ”liikkumaan eteenpäin kuin sivistyneet pedot” säässä kuin säässä.
Reitti avautuu henkeäsalpaavan kauneuden amfiteatteriksi – nämä näkymät jo yksinään antavat voimaa jatkaa eteenpäin, jopa ilman edessä odottavaa pitkää, mutkaista alamäkeä. Yhteistä jokaiselle ajopäivälle on mielialaansa tunnin välein muuttava säätila ja se, että polun jokaisen mutkan takaa avautuu uusia näkymiä vieläkin laajemmille, kesyttämättömille maapallon sisuksistaan vuosisatoja – tai ehkä vain kuukausia sitten – sylkemille vulkaanisille tasangoille, jotka muuttuvat pian rosoisiksi, haastavan mutkaisiksi pumppuradoiksi. Ajaminen, maisemat ja ajatus olemassaolosta täällä. Se kaikki tekee hyvin nöyräksi.
Islannissa vierailu vaatii nöyrää asennetta – mutta antaa paljon inspiraatiota. Kolmen päivän ajan ajamme pitkin kumpuilevia polkureittejä Islannin henkeäsalpaavissa maisemissa. Näemme matkamme varrella jylhiä jäätiköitä ja syviä rotkoja, joita valtavan suuret voimat ovat leikanneet kiven läpi kuin kuuma veitsi voihin. Taistelemme vastatuulen kanssa ja välillä kannamme pyöriä olkapäillä kirkkaan sinisen taivaan alla. Ja kun lähdemme pois, vannomme palaavamme takaisin. Jules Vernen tavoin tiedämme, että olemme vain raapaisseet pintaa. Kun kaivaa hieman syvemmälle, kuka tietää, mitä vielä voisi paljastua.
Bio
Brittiläinen valokuvaaja Dan Milner on jo yli kolmen vuosikymmenen ajan hakeutunut maastopyörällään syrjäisiin maailmankolkkiin etsiäkseen yksittäisiä polkuaarteita ja valokuvatarinoita jaettaviksi. Dan suosii hotellihuoneen sijaan aina mieluummin telttamajoitusta ja sanoo, että sellaisissa seikkailuissa on kyse uuden kohteen, kulttuurin ja sen ihmisten kokemisen lisäksi myös itsensä ja omien rajojen etsimisestä.
Teksti ja valokuvat Dan Milner
Jaa tämä artikkeli
