Olen Scotty Laughland, elän Skotlannissa ja tämä on Scotty esittelee Skotlantia, kausi 2. Esiteltyäni suosikkipolkujani ja ajoreittejäni kaudella 1 päätin tehdä jotakin muuta ja ottaa teidät mukaan tutkimusretkelleni.
Tällä kaudella oli huippuhetkiä ja aallonpohjia. Ajettavia – ja vähemmän ajettavia – polunpätkiä sekä melkoisesti kamppailua, draamaa ja haasteita ajoituksen, odottamattomien säävaihtelujen ja voimien riittämisen kanssa. Kun sekaan heitetään pari kolaria, lopputuloksena on tämä: kinttupolut ovat kesyttämättömiä petoja, ja niiden dokumentointi ja tutkiminen on ennennäkemättömän haastavaa.
Jakso 1: Paras paikallinen kierros – kotipolkuni esittely maastopyörän selässä
Tutkimusretki kannattaa aloittaa kotoa. Halusin kertoa, mistä maastopyöräilymatkani alkoi, esittelemällä kotiseutuni polkuja.
Lyhyt ja ytimekäs jokapäiväinen reittini on 10 kilometrin silmukka, jossa on vähän kaikkea: teknisiä nousuja, nopeita laskuja, juurirännejä, hyppyjä, töyräitä ja luonnollisia osuuksia. Se on maastopyöräilyn miniparatiisi huippua myöten: Dumyat, Keski-Skotlannin vakionäky, jossa on vulkaanista kiveä sekä näköala halki Skotlannin ja ylämaan siirrostasolle.
Jakso 2: Kenties Skotlannin parhaiten hoidettu maastopyöräilypolku Trossachs
Kulman takana kotoani on Loch Lomond ja Trossachsin luonnonpuisto – yli 1 800 neliökilometriä järviä ja vaaroja. Alueella on Skotlannin jylhintä maastoa. Ja se on paljon sanottu.
Aloitimme nousemalla Ben Lomondille, Skotlannin eteläisimmälle munrolle. Näköala on alusta loppuun uskomaton joka suuntaan. Lasku oli epätasainen, töyssyinen, mutta hauska, kunhan pääsi vauhtiin.
Täällä Skotlannissa on kahdenlaisia vuoria, munroja ja corbetteja. Munro: yli 914 metriä korkea skotlantilainen vuori. Corbett: 762–914 metriä korkea skotlantilainen vuori. Jotkin näistä vuorista tarjoavat huikeita laskuja. Toiset eivät.
Seuraavana listallamme oli corbett nimeltään Cobbler. Sen särmikkäällä huipulla on valtava suora ja kallioinen harju, jonka takia vuori näyttää eriskummalliselta – eikä sitä valitsisi ensimmäisenä pyöräilyyn. Itse asiassa huipulle johtava polku oli niin vaativa, että jouduin vetämään itseäni pyörän avulla ylöspäin. Lasku oli tekninen ja vaikea, ikään kuin pitkä trial-osuus. Ajoin yhtä linjaa, katsoin ylös ja näin aivan uskomattoman kalliopaaden, jonka päällä minun oli pakko yrittää ajaa – se oli todellinen kohokohta.
Tutkimme lisää kansallispuistoa ajamalla Stùc a' Chròinia, Ben Morea, Ben Ghlasia, Ben Lawersia ja tutustumalla nousevaan ajopaikkaan Balquidderiin. Katso koko jakso, jos haluat nähdä, mitkä ajopaikat toimivat ja mitkä eivät.
Jakso 3: Junalla poluille ja yöpymässä vuorilla
Miten eeppinen seikkailu määritetään? Tämä oli sellainen minulle. Kaksipäiväinen reitti, jossa oli 100 kilometriä kinttupolkuja ja yli 2000 metriä nousuja ja laskuja.
Nousimme junaan 40 minuutin matkalle Bridge of Orchyssa ja saavuimme Corrouriin Yhdistyneen kuningaskunnan korkeimmalla sijaitsevalle ja syrjäisimmälle rautatieasemalle.
Lähdimme polkua pitkin Leum Ulliemille, corbett-vuorelle. Polku heikkeni selvästä suorastaan kinkkiseksi. Suolla tarvottuamme löysimme lopulta tien huipulle, josta avautui aivan uskomaton näköala Glencoen, Mamoresin ja Cairngormsin yli.
Sinä yönä nukuimme vuoristossa. Aliarvioituamme päivän 1 reitin, saavuimme leirintäpaikalle läpimärkinä keskiyön pimeydessä.
Levättyämme 5,5 tuntia heräsimme ennen auringonnousua ja lähdimme kohti Binnein Mòrin huippua. Harjanteen huipulla ajaessamme saimme huikeita kuvia, kun ohuet pilvet vierivät pään päällä. Todellinen haaste alkoi teknisillä pyöränkanto-osuuksilla irtomaalla, joissa vaara oli todellinen, ja pitkillä, haastavilla laskuilla. Laakson pohjalla olin aivan lopussa: voimat riittivät juuri ja juuri paluumatkalle Fort Williamiin.
Jakso 4: Skotlannin uskomattomin ja kaunein vuorireitti
Yhdessä päivässä ehtii tehdä uskomattoman paljon. Siinä ehtii vaikka mihin. Tällä kertaa tavoite oli 45 km yli 1000 metrin nousuilla ja laskuilla Skotlannin autioilla korpiseuduilla.
Reitin ensimmäinen kohokohta oli Shenavall Bothy. Tämä rinne antoi suojaa niin säältä kuin mäkäräisiltä. Jos mäkäräinen ei ole tuttu, se on Skotlannissa elelevä hyönteinen, jolla on hampaat kuin piraijalla.
Päästyämme huipulle katsoimme alas laaksoon ja näimme kerroksen toisensa perään vuorenhuippuja, joiden välissä kiemurteli kinttupolku. Se näytti aivan uskomattomalta ja meno vain parantui: se oli hauska, virtaava ja vauhdikas aina pahamaineiselle Causewaylle asti.
Jokaisen maastopyöräilijän kannattaa lisätä tämä yhden päivän eepos ämpärilistalleen: se on fantastinen kokemus.
Jakso 5: Tutustumassa Skotlannin viimeiseen suureen korpeen pyörällä ja veneellä
’Korpi: siellä ihminen on vain käymässä, ei asumassa.’
Lähdimme Mallaigin rannikkokylästä ja päädyimme Shiel Bridgeen yli kolmipäiväisen pyöräretken jälkeen. Päivän 1 aikana ajoimme Loch Nevisin itäniemellä, josta pääsimme veneellä järven toiseen päähän. Sieltä lyhyt ajomatka vei yöpymispaikkaan Sourlies Bothyssa.
Kun heräsimme päivänä 2, tavoitteenamme oli päästä Yhdistyneen kuningaskunnan syrjäisimpään pubiin. Sinne pääsee vain veneellä tai meidän tapauksessamme tetsaamalla 3 tuntia vuorten halki. Inveriessä on pieni kahvila, kauppa, josta saa ruokatarpeita, ja pubi: The Old Forge.
Viimeisestä päivästä oli tulossa valtava. Arviolta 9 tuntia satulassa, 50 km matkaa ja 1500 metriä nousuja ja laskuja. Päivä alkoi upeasti, matka eteni mukavasti vaikeassa maastossa, selvitimme hauskan ensimmäisen laskun ja vaeltelimme Loch Hournin reunalla. Reitin loppupätkällä kuljimme taas uskomattomissa maisemissa, kunnes palasimme sivistyksen pariin. Se oli aito seikkailu korvessa alusta loppuun!
Jakso 6: Maantieretki, Skye, Raasay ja Harris
Skotlannin läntiset saaret ovat aika tuntematonta seutua maastopyöräilyn kannalta. Vaikka vakiintuneita maastopyöräilypolkuja ei ole, seudulla on vuoripolkujen verkosto, joka yhdistää kyliä ja hylättyjä asutuksia. Ne tarjoavat uskomattoman rajua maastopyöräilyä.
Skyen saari toimi tukikohtanamme matkalla. Majoituimme saaren pääkaupunkiin Portreehen. Sieltä löytää kaikki tarvittavat palvelut: kahviloita, ravintoloita, matkamuistomyymälöitä ja yllin kyllin majoitusta. Keskeinen sijainti helpottaa saaren tutkimista. Ajoimme sieltä Sligachan Pathin ja Old Man of Storrin.
Raasay on pieni saari Skyestä luoteeseen. Se toimii upeana päiväseikkailuna. Nousimme ensimmäiseen lauttaan, saavuimme perille, pysähdyimme tislaamossa maistelemaan skottilaista viskiä ja poljimme sitten asfalttitietä polulle, joka nousisi Dùn Caanille, saaren korkeimmalle vuorelle.
Nousu oli aika helppo, ja huipulta pääsemme nauttimaan henkeäsalpaavasta näköalasta rannikolle ja lähisaarille. Lasku oli hyvä sekoitus teknisiä osuuksia ja nopeita, virtaavia osuuksia. Ehdimme sopivasti viimeiseen veneeseen, kun aurinko alkoi laskeutua Skyen taakse.
Viimeisenä tutkimme Harris-saarta, johon oli huikea kahden tunnin matka Skyelta. Lautta saapui Tarbertiin matkattuaan kumpuilevien rannikkokukkuloiden ohi ja kirkkaan sinisen veden halki. Tavoitteemme oli yksipäiväinen eeppinen reissu Postman’s Pathia pitkin.
Tämän reitin olivat polkeneet maastoon Rhenigidalen kyläläiset, mutta nyt polulla on vähän liikennettä asfalttitien valmistuttua vuonna 1990. Näkymät olivat huikeita ja polku samoin. Tiukat, tekniset ja jyrkät serpentiinit johtivat rannalle. Sieltä kylään ohitimme hylättyjä asumuksia ja ajoimme rannikkoa pitkin. Rhenigidalessa ei ollut juuri muuta kuin paluumatka aivan kuin postinkantajalla konsanaan!
Lienee sanomatta selvää, että tällaiset reitit vaativat kokemusta, valmisteluja ja suunnittelua. Ota tarpeelliset varusteet aina mukaan ja suhtaudu ajoseutuun kunnioittavasti.
Jaa tämä artikkeli
